Savityö - säilytin

Tehtävä: Suunnittele ja valmista punasavesta säilytin.
Aihe: Juhlapyhät
Työ viimeistellään maitosavustuksella

Vaikka olen joskus vuosia sitten harrastanut savitöitä, halusin muistin virkistykseksi tehdä ensiksi yhden harjoitustyön levytekniikalla. Siitä tuli tällainen kynäkuppi. En muistanut sitä valokuvata sitä ennen kuin valmiina vasta. Tein siis muuten simppelin kipon, mutta painelin reunaan piparkakkureunuksen peukalolla puristamalla.

Työt tehtiin siis punasavesta, ne kuivatettiin, raakapoltettiin ja sen jälkeen siveltiin rasvattomalla maidolla ja savustuspoltettiin ulkona sanomalehtien seassa, jolloin savu aikaansai maidon kanssa mustan kiiltävän pinnan.

Varsinaista työtä miettiessäni minulle tuli heti mieleen soutuvene, tai tarkemmin sanoen ruuhi. Juhlapyhistä se muistuttaa juhannuksesta. Ajattelin että siinä voisi säilyttää joko kirjoituspöydällä kyniä vaakatasossa tai kaikkea epämääräistä sälää mitä pöydällä liikkuu.
Välillä kävi mielessä, että ruuheen voisi tehdä istuinpaikankin, mutta koska se vaikeuttaisi käyttöä säilyttimenä, päädyin jättämään ruuhen ihan vaan avoimeksi.

Suunnittelin ensiksi ruuhen mittoja vähän paperille ja piirsin kaavat sitä varten. Tein työn siis levytekniikalla, ei kaulitsin vaivatun savipalan levyksi ja leikkasin levyistä paperikaavojen mukaiset osat.
Osien kiinnityksessä toisiinsa piti liitoskohdat karhentaa ja kostuttaa savilietteellä. Lisäksi saumojen sisäpuolelle laitoin pienet savipötkylät jotka tasoitettiin saumaan kiinni tukevoittamaan liitoksia.

Valmiin ruuhen ulkopintaan piirsin pari heikkoa vaakalinjaa, että ruuhi näyttäisi laidoista kootulta.
En päässyt itse paikalle savustuspolttoon, mutta toiveeni oli saada molemmista töistä mahdollisimman mustat, ja toive toteutui.

  

Pohjasta näkyy miten maitokäsittely sai aikaan kiiltävän pinnan.

Olen oikein tyytyväinen tähän työhön ja sitä oli mukava tehdä.

Lyhytkurssi: mosaiikkia

Vapaavalintaisten opintojen tuntimäärästä puuttuu minulla vielä jonkin verran. Siksi valitsin syksyn kursseista mosaiikkityön. Ourassa oli mallityönä tehty iso kukkaruukunalunen ja minulla oli kotona sattumalta samanlainen ilman käyttötarkoitusta, joten päätin päällystää sen mosaiikilla.

Minulla tuntuu olevan kuitenkin omituinen viha-rakkaussuhde mosaiikkiin. En tykkää ollenkaan teräväreunaisista ja pihdeillä pienittävistä mosaiikeista, mutta tykkään pyöreäreunaisista sof glass -mosaiikeista. Niissä on siis valmiit muodot joita ei voi pilkkoa, vaan pitää koota kuin palapeliä sovitellen sopivan mallisia paloja paikalleen.
Päätin valita tähän työhön vain pieniä neliskanttisia paloja enkä suunnitellut työtä alussa ollenkaan. Valitsin vain 3 toisiinsa sopivaa väriä ja keskelle pyöreän mosaiikkipalan. Lautanen käsiteltiin vesi-liimaseoksella ennen palojen liimaamista, ettei savi vetäisi liikaa silikonin kosteutta itseensä.

Merkkasin lautaseen keskikohdan josta aloittaa, mutta en hoksannut tässä vaiheessa että olisi kannattanut myös piirtää muutama ympyrä jotka olisi helpottaneet palojen asettelua täsmällisemmin. Palat liimattiin silikoniliimalla, joka ei kuivunut kovin nopeasti, joten se jätti hiukan pelivaraa palojen asetteluun. 3 ensimmäistä kerrosta tein vaan samalla värillä koko kierroksen, mutta sitten huomasin että väreistä voisi tehdä kuvioita ja niin päätin asetella tumminta väriä eli punaista kuvioksi, ja täyttää valeammilla väreillä välit. Niin kuviot muodostui kerros kerrokselta ja yllättävän hyvin palat asettuivat tasan.
Arvelin että reunassa ei kannata edes yrittää enää jatkaa kuviota, joten sen tein kokonaan punaisella ja pienellä sovittelulla sain siinäkin jaettua välit sopiviksi.

Olin oikein tyytyväinen kuvioon kun sain liimauksen valmiiksi. Mutta vielä tyytyväisemmäksi työhöni tulin, kun saumasin sen valkoisella saumalaastilla. Soft glass palat ovat mielestäni todella hienoja ja niistä tulee kolmiulotteinen vaikutelma.

Kesätehtävä

Kirjonta on vuoden käsityötekniikka kaikissa Suomen Taitokeskuksissa ja tavoitteena oli tehdä näyttely syksyllä -18 Seinäjoen käsityömessuille Seinäjoen, Vaasan ja Alavuden aikujen Äitini - äitinä -kirjontatöistä.

Aihe oli siis Äitini - Äitinä. Ja aihe ei napannut itseäni yhtään, koska äitiys herättää minussa ensimmäiseksi vain negatiivisia ajatuksia. Onneksi opettaja sanoi heti että voi tehdä myös eläimistä, joten aiheeksi tuli heti Inkeri-kuttuni.
Työn pohjaksi saatiin valkoinen tai pellavanvärinen pellavakangas, kooltaan 25x25, josta kuvioidun alueen kooksi tuli 20x20 cm. Valmis työ laitettiin paspiskehykseen.

Mietin ensiksi vuohien sorkkien jälkien kirjomista, pienet ja suuret jäljet vierekkäin. Sitten mieleeni tuli sarvet, ne olivat oleellinen osa Inkerin äitiyttä, kun se puolusti kilejään vanhempaa kuttua vastaan ja nousikin siinä sitten lauman johtajaksi, ohi sen vanhemman kutun.
Työssä sai käyttää valokuvansiirtoa ja onnistuin löytämään yhden kuvan missä Inkeri on kilien kanssa ja sarvista näkyy juuri sen verran että niitä voi korostaa.

Tein siis kuvansiirron siirtokalvolle tulostamalla ja silitin kuvan kankaalle. Halusin työhön vähän jämäkkyyttä ja laitoin taustapuolelle jäykkää pehmikehuopaa, jota olen käyttänyt joskus tilkkutöihin. Tikkasin reunoihin usean kerroksen suoraa tikkausta, joka kiinnitti pehmikehuovan hyvin. Leikkasin reunoista yli menevät kohdat pois.
Oli siis selvää että halusin korostaa kirjomalla sarvia, mutta sen lisäksi halusin enempikin konekirjontaa ja tein kirjontaa myös vihreällä ruohoon. Kokeilin myös kiertää Inkerin pään tikkauksella, mutta se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä joten päädyin purkamaan sen pois. Valitettavasti siitä jäi kuvaan reikiä.
Tein kirjonnat siis vapaalla konekirjonnalla ja kirjontalangalla. Siinä meinasi mennä hermot kun lanka meni koko ajan säikeiksi neulan yläpuolella viimeisessä ohjurissa, eikä neulan vaihtaminenkaan auttanut asiaa. Minulla on niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi vapaata konekirjontaa tehnyt, että en enää edes muista kaikkia sen niksejä. Ihan koneen asetuksetkin oli unohtuneet ja ne piti tarkistaa käyttöohjekirjasta.

Lasimosaiikki

Kevään 2018 viimeinen tekniikka oli lasimosaiikki lasia lasille ja työn aiheena "Näkymä ikkunasta".
Kun aiheeseen tutustuttiin ensimmäistä kertaa, oli ulkona kova lumimyräkkä ja siitä sain aiheen työhöni. Tuuli pyöritti lunta pyörteisiin ja lumea kuvaavaksi ajattelin parhaiten lasin jossa oli vaaleita kuvioita.

Ensin tutustuttiin vähän tekniikkaan ja harjoiteltiin lasin pilkkomista palasiin. En ollut ennen käyttänyt lasiveistä. Tässä vaiheessa jo huomasin että en tykkää tekniikasta enkä tällaisesta lasista materiaalina, koska reunat on teräviä ja tässä voi vahingoittaa itsensä. Myös se että kerran leikattuja paloja ei enää saa "korjattua", tuntui jotenkin ikävältä.

 

 Valitsin siis pohjaksi pienimmän mahdollisen valmiin lasinpalakoon, koska tosiaan tuntui että en tykkää tekniikasta eikä minulla ole kotona ikkunaa mihin valmiin työn voisi ripustaa. Harkitsin myös neliön mallisen lasimaljakon päällystämistä ja ostinkin jo sellaisen, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään vain tämän lasilevyn päälle tehtävän työn.

Lasilevyt oli valmiiksi 10x10 cm paloina ja niitä kului minulla hiukan yli 3 palaa, koska leikkasin myös välillä pieleen, siis väärin päin kuvioon nähden ja väärän levyisiä suikaleita. Aloitin kuvion kokoamisen paperille piirretyn mallin päälle "pyörremyrskyn" keskeltä ja tuntui vaikealta leikata sopivan muotoisia paloja että kuvio lähtisi kiertymään kuten olin piirrosessa suunnitellut.

Sitten kun sain kaikki palat leikattua valmiiksi, laitoin toisen suunnitelmapiirroksen lasilevyn alle ja aloin liimaamaan paloja yksi kerrallaan silikoniliimalla. Palojen paikat kuitenkin muuttui hieman ja jouduin reunoja lähestyessä leikkaamaan jotakin paloja uudelleen.

 

Silikoniliiman kuivuttua työ saumattiin saumalaastilla. Luonnollisestikin halusin käyttää valkoista laastia. Tässäkin vaiheessa työ tuntui jotenkin epämiellyttävältä, koska piti olla niin varovainen ettei satuta sormiaan lasinpalojen teräviin nurkkiin kun pyyhki laastia työn pinnalta.
Työn ripustamista varten tehtiin metallilevystä kourut työn ylä- ja alareunaan ja ne kiinnitettiin myös silikoniliimalla. Kourun päätyihin porattiin reijät ripustamisessa käytettyä palloketjua varten.

Valmis työ oli näytillä Alavuden kirjastossa muiden Aiku- ja Näppikoululaisten töiden mukana.

Väripalat

Tehtävä:
Suunnittele ja valmista vapaavalintainen tuote mikrovärjätyistä kangaspaloista palatekniikalla. Yhdistä tuotteeseen yhtä tai useampaa erityistekniikkaa; kankaanpainantaa, kuvansiirtoa, kirjontaa.
Tekniikat:
- kankaan mikrovärjäys
- ompelu; soveltaen tilkkutyötekniikoita
- kirjonta
- kuvansiirto; silitettävä siirtokuvapaperi
- kankaanpainanta
Materiaalit:
- valkoinen puuvillakangas, valkoinen ja pellavanvärinen pellavakangas

Ensiksi tutustuttiin kankaiden mikrovärjäykseen. Tehtiin testipaloja sekä yksivärisistä että kirjovärjäyksistä. 

 

 

Ensimmäiset ideat tilkkutyöstä olivat patalappu jossa konekirjontaa, kirjottu perhonen tai poni, applikoitu Polle, pussukka, tilkkumaalausta.
Sitten tuli mieleen että yksivärisistä onnistuisi mukavasti seminole-tilkkutyö ja valitsin siksi kankaiksi valkoiset puuvillakankaat ja niihin väreiksi pinkin, violetin, turkoosin ja keltaisen. Eli mahdollisimman kirkkaita värejä.
Keräsin Pinterestiin inspiraatioksi jotain seminole-tilkkutöitä: https://fi.pinterest.com/ponitati/seminole/ 

Suunnittelin että tekisin vetoketjullisen penaalin farkkukankaasta ja ompelisin siihen päälle seminolekaitaleen. Kankaita arvioin tarvitsevani noin 25x50 cm kokoiset palat kutakin. Kangaspala painoi noin 20 grammaa ja sen mukaan laskin tarvittavat värimäärät kuhunkin värjäykseen.

Koristeiksi suunnittelin koukkunauhoja ja tarkoitus oli myös tehdä konekirjonnalla omat nimikirjaimet penaalin taustapuolelle. Vetoketjuista ensimmäinen vaihtoehto oli vaaleansininen, mutta päädyin kuitenkin keltaiseen koska löysin samaa keltaista koukkunauhaakin ja itse tilkkutyössä keltainen väri tulisi vähiten esiin.

 

Seminole-tilkkutyöt eivät ole niin vaikeita miltä ensisilmäyksellä näyttävät, vaan ne ommellaan ensiksi pitkistä kaitaleista ja leikataan sitten vasta pienemmiksi ja ommellaan uudelleen yhteen.

Suunnittelun tässä vaiheessa päätin lisätä väliin vielä keltaisia kaitaleita niin että sain tilkkutyöstä leveämmän ja jätin koko farkkukankaan pois ja laitoin sen sijaan työhön keltaisesta kankaasta vuorin.

Ompelin konekirjonnalla nimikirjaimeni yhteen siniseen tilkkuun. Tarkoitus oli että valmiissa työssä vetoketjun vedin olisi vasemmassa reunassa. Jotenkin sitten viimeisiä saumoja ommellessa onnistuin taittelemaan penaalin väärin ja hups vaan, vetoketju onkin toisin päin ja taustapuolelle tekemäni kirjonta oli ylösalaisin. En sitten jaksanut purkaa enää saumoja, vaan päädyin ratkomaan kirjonnan vain päältä päin.
Lopputuloksesta tuli ihan kiva ja olen tätä penaalia jo käyttänytkin.

Kun sitten tässä työssä ei varsinaisesti tullut mitään muuta tekniikkaa (ellei koukkunauhaa lasketa jotenkin kirjonnaksi), niin päätin tehdä jämäpaloista vielä toisenkin työn. Suunnittelin kirjankannet varastoista löytyneestä pellavakankaasta ja siihen kaksipuoleisella liimaharsolla kiinnittyvät applikaatiot. Tein applikaatiokuviot ensiksi tietokoneella, tulostin peilikuvana paperille ja piirsin sitten läpi kaksipuoleisen liimaharson suojapaperiin. Sitten silitin liimaharsot kankaille, leikkasin piirroksia pitkin ja silitin ne kiinni pellavakankaaseen.

Ompelin sitten applikaatioiden reunat blanket stitch -ompeleella liukuvärjätyillä konekirjontalangoilla. Valitsin nuo applikaatioidet värit siksi violetin ja keltaisen, että lankavarastosta löytyi juuri niihin sopivat langat.
Sitten ompelin pellavakankaan kirjan kansiin sopiviksi ja pujotin kirjan paikalleen. Kirja istui napakasti ja olen oikein tyytyväinen tähän.

 

Halusin kuitenkin kokeilla myös valokuvansiirtoa kankaalle. Olen tätä joskus kauan sitten tehnytkin ja siitä oli jäänyt varastoon tuota siirtokalvoa. Koska farkkukangas jäi yli ensimmäisestä työstä, päätin tehdä siitä samanlaisen penaalin kuin alunperin oli tarkoituskin ja käyttää siihen alunperin suunnittelemani vaaleansinisen vetoketjun.
Ensiksi käsittelin kuvan tietokoneella sopivan kokoiseksi ja käänsin peilikuvaksi. Tein kuvaa heti kaksi kappaletta kun mahtuivat hyvin paperille vierekkäin. Olisi sitten mokailuvaraakin. ;) Kuva piti tulostaa mustesuihkutulostimella.

Silitin kuvan valkoiselle puuvillakankaalle ja siirto onnistui oikein hyvin. Kiinnitin kuvan farkkukankaalle kaksipuoleisella liimaharsolla, tässä vaiheessa piti olla tarkkana että kuvan päällä käytti koko ajan leivinpaperia ettei kuva vahingoittunut.
Löysin kaupasta vetoketjun väriin sopivaa pitsiä ja päätin että reunustan kuvan sillä. Kuvan reunat siis kiinnittyivät samalla ompeleella kuin pitsikin, kapealla siksakilla. Pitsin päädyt kohdistuivat ihan sattumalta täydellisesti. Ompelin päätöskohdasta ne hiukan päällekkäin. Kulmista pitsi pyrki nousemaan ylös ja ompelin niihinkin sitten muutaman piston päälle että kiinnittyivät. Tähänkin työhön olen oikein tyytyväinen.