perjantai 17. marraskuuta 2017

Istuinalusta

Ouran syyskauden kursseista sai taas valita vapaavalintaisiin opintoihin jotain. Mitään must-juttua niissä ei nyt ollut, mutta huovutus kiinnostaa aina joten valitsin istuinalustan huovutuksen. Malleja oli pyöreä tai neliön muotoinen, valitsin pyöreän kun arvelin siitä tulevan kiva ompelupöydän tuoliini.
Tähän huopatyöhön laitettiin sisälle kierrätyshuovasta leikattu pala jonka päälle villat sitten ensiksi kiinnitettiin neulaamalla ja sitten vasta vesihuovutettiin normaalisti rullaillen bambuverhon sisällä.
Käytin tässä omia huovutusvillojani joita on vielä runsaasti varastossa. Alunperin halusin koko työstä harmaan, mutta koska näytti siltä ettei harmaat villani riittäisi, päätin tehdä toisen puolen mustasta. Kuvioiksi laitoin molemmin puolin spiraalit hahtuvasta.
Tässä villat on naputeltu huovutusneulalla kiinni ja ovat valmiin vesihuovuttamiseen. Työ oli tässä vaiheessa halkaisijaltaan noin 50 cm.
Ja tässä istuinalusta valmiina. Välissä olevan huovan ansiosta muoto pysyi hyvin ja työstä tuli tasainen ja tukeva. Tykkään erityisestä tällä harmaalla puolella tuosta spiraalikuviosta.
Tällä mustalla taustapuolella tykkään tuosta värin vaihtumisesta reunassa, se näyttää nyt valmiissa työssä kauniimmalta kuin mitä se oli neulahuovutuksen jälkeen.

Kirjonta

Syksyn ensimmäisenä aiheena oli kirjonta. Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa kuntonakuvioitu sisustus- tai käyttöesine, jonka teemana olisi Minun Suomeni. Kirjontatekniikan ja materiaalit sai valita vapaasti.
Innoituksena oli uudenlaiset kirjontamateriaalit, joihin tutustuttiin kesätehtävässä.

Tässä omia ensimmäisiä ideoita kirjontamateriaaleista:
- raastinrauta
- vanha sahanterä johon poraamalla reijät kirjontaa varten
- vanhaa lautaa johon poralla reikiä
- metallilankaa
- muovipinnoitettua ohutta sähkölankaa

Ja ensimmäisiä ideoita kirjonnan sisällöstä:
- kirjoitusta ristipistoilla tai suorilla pistoilla
- tallin nimi ristipistoilla vanhaan sahanterään
- sydän
- Suomen lippu
- sulan muotoiset pistot

Suunnitelmat vanhasta sahanterästä jäivät siihen kun epäilin että reikien poraaminen siihen olisi liian työlästä. Katselin ympärilleni ja aloin näkemään joka paikassa reijitettyjä pintoja; ilmastointiaukoissa, aidoissa, auton kaiuttimenritilöissä.
Aloin työstää mielessäni sitten kahta erilaista projektia, toista johon käyttäisin valmista reijitettyä pintaa eli kaiuttimen ritilää ja toista jossa poraisin reijät itse metalliin. Kaiuttimen ritilää ei sitten ihan niin helposti löytynytkään, eikä oikein muutakaan pintaa jossa reijät eivät olisi suorassa rivissä vaan pyöreät reijät samoin kuin hunajakennokuviossa olisi. Olisin halunnut noin 0,5 cm reijityksellä olevan ritilän. Vanhassa autossa oli todella pienireikäinen ritilä ja siihen harjoittelin pistoja. Tarkoituksena oli tehdä kukkaa joka kuvastaisi luontoa ja materiaalina pellavalanka. Tämä ritilä osoittautui kuitenkin liian pienireikäiseksi eikä suunnitelma oikein toiminut.
Tilasin sitten jostain nettikaupasta suuremman ritilän, mutta se olikin sitten jo liian suuri. Kokeilin siihen materiaaliksi paksumpaa narua ja kukkakuviota, mutta ei vaan toiminut. Kokeilin myös harmaata matonkudetta kukkakuvioksi, mutta ei toiminut sekään. Lopulta aloin miettiä millaisia pistoja voisi tehdä vaan täysin pohjan ehdoilla ja niin päädyin pitkiin pistoihin joista muodostui kuusia ja siten pysyttiin alkuperäisessä luonto-teemassa.







Toinen suunnittelemani työ oli alusta lähtien se tärkeämpi ja henkilökohtaisempi, mutta koska siihen tulisi hyvin vähän varsinaisia kirjontapistoja, tein tuon ensimmäisenkin työn.
Halusin siis toteuttaa jotenkin sitä alkuperäistä ideaani metallille poraamisesta ja vanhan materiaalin uudelleenkäytöstä. Minun Suomeni -teemasta ensimmäisinä listallani olivat vapaus ja naisten oikeudet ja mielestäni hevosenkenkä kuvastaa niitä molempia. Vapaus sinänsä yhdistetään usein hevoseen, mutta katson hevosenkengän kuvastavan Suomessa myös naisten oikeuksia. Suomessa valtaosa ratsuista ja poneista on naisten omistuksessa, toisin kuin monissa muissa maissa. Suomessa naisen on mahdollista valita elämänsä sisällöksi hevoset esim. äitiyden sijasta, sellaista vapautta ei ole edes kaikkialla länsimaissa.

Valitsin ensiksi käytetyistä hevosenkengistä sopivan kokoisen ja muotoisen, käsittelin siitä pois ruosteet sitruunahapossa liottamalla. Mieheni auttoi ja leikkasi kengästä pois varvaskäänteen, niin että kengän takapuolesta tuli tasainen.
Suunnittelin työtä paperille piirtäen ja tein siitä harjoituskappaleen paksulle pahville. Halusin käyttää metallilankaa ja sen käyttäytyminen oli hiukan arvoitus. Mietin että tuleeko tuohon keskikohtaan liian paksusti lankoja päällekkäin ja siksi tämä harjoituskappaleen tekeminen oli hyödyllistä.


Totesin suunnitelmani toimivaksi ja niin merkkasin reikien paikat tussilla hevosenkenkään ja iskin niihin vielä vasaralla ja teräväpäisellä metallipuikolla pienet kolot. Käytin 3 mm poranterää ja se ei meinannut pysyä paikallaan pylväsporakoneen istukassa. Muutenkin poraaminen oli aika tuskaista, poranterä jumitti usein vaikka laitoin siihen vähän väliä öljyä. Hevosenkenkä oli yllättävän paksu ja kova materiaali porattavaksi.
Reikiä tuli 26 kpl ja ne ovat noin sentin päässä toisistaan. Alla olevan kuvan ottamisen jälkeen porasin vielä isommalla poranterällä ja akkuporakoneella reikiä hiukan, niin että sain niiden reunoista kauniimman näköiset.
Metallilangaksi halusin Suomi-teemaan liittyen valita siniseksi pinnoitetun alumiinilangan. Löysin sitä jostain nettikaupasta googlettamalla eikä se ollut kallistakaan. Alumiinilanka oli kevyttä ja taipuisaa, mutta sen pujottelussa metallin läpi piti olla varovainen kun sininen pinnoita tahtoi kulua pois.
Mietin myös jonkin valkoisen yksityiskohdan lisäämistä työhön. Harkinnassa oli puu- tai lasihelmien lisääminen joko ihan tuohon metallilankaan tai erikseen kengässä oleviin uriin. Päädyin kuitenkin jättämään ne pois.
Tässä valmis työ, olen siihen oikein tyytyväinen. Erityisesti tykkään tuon keskelle muodostuneen ristikon kauneudesta.
 Ja tässä työ taustapuolelta.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Kesätehtävä 2017


Tehtävä 1. Uudenlaiset kirjontatyöt
Kirjontakuvioita on perinteisesti tehty esim. pöytäliinoihin ja tauluihin, ohuella langalla ohuelle kankaalle tai harvalle kirjontakankaalle. Yleisimpiä käytettyjä pistoja ovat olleet mm. risti-, laaka-, varsi- ja ketjupistot.
Nykyään esim. ristipistoja tehdään monenlaisille erilaisille pohjille ja eripaksuisilla langoilla. Tutki netistä ja sisustuslehdistä erilaisia ”uudenlaisia” kirjontatöitä… Mitä tuotteita on koristeltu kirjontapistoin? Millaiselle pohjalle pistot on tehty? Millaista lankaa on pistoihin käytetty? Mitä pistoja on käytetty? Millaisia kuvioaiheita? Tuotteiden värimaailma?
Netistä kannattaa hakea kuvahaulla myös mm. englanninkielisillä hakusanoilla, esim. cross stitches (ristipistot) => cross stitches to metal /pegboard / wood.
Voit tallentaa esim. muistitikulle kuvia erilaisista kirjontatöistä tai kirjoittaa muistiin sivut, joista kuvat löytyivät. Katsellaan kuvia sitten syksyn ensimmäisellä kokoontumiskerralla.


Tehtävä 2. Minun Suomeni
Mitä sinulle tulee mieleen lauseesta ”Minun Suomeni”? Kirjoita muistiin (sanoja ranskalaisilla viivoilla) ajatuksia, tunnelmia, asioita, värejä, makuja, tuoksuja, ym., jotka ovat sinulle tärkeitä / mieluisia. Tuleeko mieleesi kesäaamun viileys? Vai lasten riemu pulkkamäessä? Vai pakkaslumen narske kengän alla?

Tehtävä 1.
Keräsin kuvia Pinterestiin: https://fi.pinterest.com/ponitati/kirjonta/
En ollut ennen näihin aiheisiin törmännytkään. Eniten ihastuttivat nuo metalliin tehdyt kirjonnat, joita varten oli ilmeisesti tehty vain kuvion vaatimat reijät ja muuten metallipinta oli ehjää. Esim. vanhaan ruosteiseen lapionterään tehdyt ihastutti. Kuten myös ihan käyttöesineisiin tehdyt, esim. siivilään tai tuolin selkänojaan. Myös verkkoaitoihin tehdyt julkiset taideteokset oli kivoja. Reijitetyllä levypohjalle tehdyt ei niinkään miellyttäneet omaa silmääni.
Aiheet enimmäkseen kukkia ja värimaailmat niihin sopivia. Isommissa pistoissa lanka on paksua, ehkä jopa jotain matonkudetta? Fanttilankaakin oli jossain. Pistot on enimmäkseen ristipistoja. Niissä jäin miettimään että miten pistot käytännössä eroaa siinä tehdäänkö ne verkkoon vai reijitettyyn alustaan. Verkossa kun pisto peittää sen verkon risteyskohdan ja jos on iso silmä niin ne jää hyvinkin avoimeksi. Pistot pitää varmaankin suunnitella tarkemmin ja myös lankojen päättely voi olla hankalaa.
Ristipistosta poikkeavia pistoja näkyi vähän, mutta esim. tämä sulkapallomailaan tehty kirjonta on erittäin mielenkiintoinen: https://fi.pinterest.com/pin/288582288612985659/ 

Tehtävä 2.
- vapaus
- naisten oikeudet
- luonto, puhtaus (=saasteettomuus)
- hiljaisuus, rauha
- maaseutu
- lintujen laulu
- tasa-arvo, kaikilla mahdollisuus kouluttautua

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Punontatyö

Punontatyön aiheena oli Salainen puutarha, ja suunnitelmani kehkeytyi mielessäni aika nopeasti. Olin joulun aikaan suunnitellut tekeväni jotain vastaavaa joulukoristetta, mutta suunnitelma jäi silloin toteutumatta. Nyt lähdin jalostamaan suunnitelmaa uusiksi ja niin päädyin tähän.
Halusin tehdä siis ripustettavan pallon muotoisen systeemin, johon voisi sisälle laittaa joko jonkin ruukkukasvin tai jotain muuta systeemiä.
Pallon muodon ajattelin tehdä pajunoksista, vaikka varsinainen punonta siis tapahtuisi koivunrisuista.
Pohjaan pajujen kiinnityspaikaksi kehittelin puukiekon, johon porattiin reijät pajuja varten. Työnsin pajujen tyvipäät reikiin liiman kanssa.
Pajujen latvapäiden kerääminen pallon yläosaan oli hiukan haasteellista. Halusin kiinnityksestä mahdollisimman tasaisen ja lopulta sain aseteltua risut rautalangan avulla siten kuin halusin.
Lähdin punomaan risuja spiraaliksi pohjan puukiekon ympärille. Kiersin rautalangat aina pajujen ympärille, jolloin sain punokseen helposti tulemaan pyöreän ja tukevan muodon. Risupunos tuli siis pajujen ulkopuolelle.
 
 
Punoin risuja vähän alle pallon puolivälin korkeudelle. Pallosta tuli tässä vaiheessa jo yllättävänkin painava ja huomasin että yläosa kaipaisi myös jotain tukevoittamista.
Kokeilin sitten samanlaista punontaa myös yläosaan. Siinä käytin ohuempia risunippuja. Punos tukevoitti yläosaa hyvinkin, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että palloa uskaltaisi siitä ripustaa mihinkään.
 
Tästä yläosan punoksesta sisäpuolelta katsoen tuli mielestäni teoksen kaunein yksityiskohta. Ulkopuoleltakin se on mielestäni kaunis, kun katkaisin pajujen päät noin 5 cm päiksi. 

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Punontaharjoituksia II

Toisena punontaharjoituksena tehtiin risutöitä. Valitsin kokeiluun kartion, joka punottiin sisäänpäin spiraalina. Aloitettiin siis leveästä reunasta ja spiraali kiertyi koko ajan pienemmäksi. Tämä oli aika hauska tehdä, koska työ nopeutui koko ajan edetessään.





Työssä käytettiin siis pelkästään koivuista otettuja risuja ja niistä tehtiin pieniä nippuja joita kiinnitettiin spiraalin muotoon rautalangalla.



Kartio oli alunperin ajateltu amppeliksi, joka ripustettaisiin naruilla yläreunastaan. Minulla ei kuitenkaan ollut amppelille tarvetta ja pääsiäisen aikoihin tein tästä "linnunpesän" tallipöydälle. Laitoin pohjalle muutaman sulan ja niiden päälle suklaamunia.
Tämä spiraalimallinen punontatekniikka ja risut materiaalina tuntuivat yllättävän mukavilta. En ollut aiemmin risupunontaa edes kokeillut. Valitsin siis varsinaisen työni materiaaliksi risut.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Punontaharjoitus I

Kevään toisena aiheena oli punonta. Ensiksi tehtiin kaksi harjoitustyötä joilla tutustuttiin tekniikkaan ja materiaaleihin.
Ensimmäinen työ tehtiin rottingista ja valitsin työkseni sydämen joka tehtiin kaaospunonnalla paksusta rautalangasta väännetyn kehikon ympärille.
Rottingit sidottiin nipuiksi ja laitettiin veteen likoamaan ennen punontaa. Kosteat rottingit olivat hyvinkin notkeita ja taipuivat kivasti rautalankakehikon ympärille. Kun työ oli valmis, leikattiin rautalanka pihdeillä paloiksi ja palat vedettiin pois punoksesta.
Kostean sydämen laitoin painon alle kuivumaan ja sain siten pinnasta hieman tasaisemman.

Kotona maalasin sydämen vaaleanpunaisella spraymaalilla ja ripottelin märkään maalipintaan vielä kimallejauhetta.
 
Maalin kuivuttua pujottelin punospintaan paristolla toimivan pienen led-valoketjun. Tämä on niin kaikista ohuimpia valojuttuja jossa valojen kohdatkin on niin pieniä että mahtuivat menemään punoksen koloista.