keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kirjansidontaa

Nyt on takana kaksi iltaa kirjansidontaa. Kirjojen kannet ovat nyt valmiina ja samoin blokki, seuraavaksi tehdään reijät kansiin ja kiinnitetään blokki kansiin ompelemalla.
Kirjaan sai miettiä jonkin oman jutun ja mulla oli siihen kaksikin vaihtoehtoa. Toinen olisi ollut heppa-aiheinen; olisin tehnyt kannet yksivärisestä kankaasta ja painanut kanteen hepan muotoisen painatuksen. Siihen olisin muodon ottanut piparkakkumuotista. Ja kirjan selkään olisin laittanut jouhista tehdyn tupsun.
Päädyin kuitenkin tekemään toisen vaihtoehdon, joka on vuohiaiheinen. Kangaskaapissa oli vielä kesällä rankalla kädellä tehdyn harvennuksen jälkeenkin noin kymmenisen vuotta marinoitunut pellavakangas, jossa on mustia vuohenkuvia. Tämän kankaan siis valitsin kansikankaaksi ja kirjan selkään ompeleisiin aion laittaa jonkin vuohensarvista joskus sahaamani palasen.
Tässä kannet, ne leikattiin 2 mm pahvista, selästä tuli 3 cm leveä ja 5 mm sarana joka vahvistettiin kankaalla sisäpuolelta.

 Tässä kannet sisäpuolelta päällystettyinä.

Tässä blokki valmiiksi kiinnitettynä. Haluan tehdä kirjasta albumimaisen, niin että siinä on tilaa kiinnittää kuvia. Siksi tein selkään taitokset joilla sitä tilaa tulee. Taittelun jälkeen blokkeihin porattiin kaksi reikää porakoneella ja näihin reikiin laitettiin pätkät paperinarua. Narun päät avattiin ja liimattiin. Nämä narut pitävät blokin sivut paikallaan kansiin kiinnittämisen aikana.

Naskalilla merkitsin jo tulevien ompeleiden paikat. Niitä varten porataan myös reijät blokkiin, mutta kansiin reijät tehdään naskalilla.

Nämä askartelut on olleet ihan mielenkiintoisia. Mutta yksi asia minua hämmästyttää. Ja se on "suttupapereiden" puute. Ammattikoulussa opin että aina käytetään makkelipapereita liimausalustoina ja suojaamassa kaikkea mitä hangataan liimauksen jälkeen taittoluulla kiinni. Samoin kuin kaikki laitetaan papereiden väliin painon alle liimauksen jälkeen. Ourassa käytetään kuitenkin vain muoveja liimausalustoina ja se on todella hankalaa, kun liimaa menee kuitenkin muoviin ja sitten se sotkee jos ei ihan heti pyyhi sitä jollain pois. Suttupapereiden kanssa kun paperi heitettiin aina heti pois kun siihen tuli liimaa ja näin oli aina puhdas alusta missä työskennellä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Alkumietteitä

AIKUn ensimmäinen tapaaminen oli viikko sitten. Vielä mennessäni pohdin, pitäisikö sittenkin perua. Mutta menin kuitenkin. Minua mietityttää että jaksanko sitoutua opiskeluun. Ja jos tulee ei-niin-mielenkiintoisia aiheita, miten jaksan sitten. Mutta otetaan nyt päivä kerrallaan vain.

Toiveina mulla opiskelun suhteen on oppia uusia tekniikoita ja ehkä kaipaan myös sosiaalisia kontakteja joita opiskeluyhteisö tuo.
Uusien tekniikoiden oppimisessa toiveeni kuitenkin on, että voisin heti suunnitella ja toteuttaa jotain omaa juttua. Esim. virkkauksessa toivon että oppisin tekniikkaa sen verran että voisin tehdä poneille korvahuput. Tämän vuoden aiheista eniten minua kiinnostaa kirjansidonta. Nuorena valmistuin ammattikoulusta graafiseksi jälkikäsittelijäksi (=kirjansitoja) ja koulussa tykkäsin kirjojen tekemisestä.

Ensimmäisellä kerralla teimme "mindmapin", leikattiin lehdistä kuvia jotka kuvaavat jotenkin itseä tai joista vaan tykkää. Se oli yllättävän kivaa, tuli melkeinpä flow kun lehtiä selasi ja bongasi leikattavia kuvia. Löysin eniten eläinkuvia, väreistä punaisen sävyjä ja sinistä, harmaata lautaseinää. Kuvat liimattiin paperille kollaasiksi ja ne esitellään toisillemme ensi kerralla.
Minun kollaasissani eläimet kuvaavat eläinrakkautta ja elämäni sisältöä. Värit ovat niitä joista pidän. Harmaat seinät, kotitaulu ja nojatuoli kuvastavat sitä että tykkään olla kotona, vanhassa talossa ja levossa. Sisustuksesta en kovin välitä ja siksi varsinaisia sisustuskuvia en ottanut kuin pari vaikka lehdet joista kuvia etsittiin oli pääasiassa sisustuslehtiä.
Kollaasissani on myös kello, joka kuvastaa sitä että tuntuu ettei mulla ole aikaa kaikkeen mitä haluan tehdä. Kuulosuojaimien kuvan laitoin siksi, että se kuvaa turvallisuutta ja turvallisuudentunne on se jota kaipaan.

Ensi kertaa varten jäi mietittäväksi kirjan kansimateriaalit ja mahdolliset koristeet. Mulla olisi siihen kaksi vaihtoehtoa joista en meinaa osata päättää kummanko valitsen. Ensimmäinen vaihtoehto on yksivärinen pellavakangas, johon painaisin piparimuotin muotoisen hevosen kuvan. Ja siihen tulisi selän lankoihin kiinnitettäväksi jouhitupsu. Toinen vaihtoehto on vuohikuvioinen pellavakangas (jonka sattumalta säästin kangaskaapin tyhjennyksessä) ja sen kanssa koristeeksi joku vuohensarven pala joita joskus sahailin.
Haluaisin tehdä kirjastani sellaisen, että siinä on selän kohdalla tilaa antavia liuskoja varsinaisten sivujen välissä. Ja ehkä siten kirjaa voisi käyttää portfolion tekemiseen.

Tämän oppimispäiväkirjan päädyin tekemään blogimuotoiseksi, koska koen että koneella kirjoittaminen on minulle luontaisempaa kuin paperille. Myös kuvien liittäminen sähköisesti on helpompaa kuin paperikuviksi teettäminen.